ErikaVeltheim

Seksuaalirikosten tuomiot eivät vastaa kansan oikeustajua

Olemme viime aikoina joutuneet lukemaan oikeustajua loukkaavista tuomioista lapsiin kohdistuneissa seksuaalirikoksissa. Ylipäänsä  seksuaali- ja väkivaltarikoksista annettavat tuomiot eivät vastaa yleiseen käsitykseen rikosten vakavuudesta. Tekijät pääsevät kuin koira veräjästä saadessaan ehdollisia tai lyhyitä ehdottomia tuomioita, milloin milläkin verukkeella. Muun muassa huoli tekijän sosiaalisesta selviytymisestä, niin sanottu paljousalennus, tai ajatus siitä, ettei yhdyntä ole todistetusti tapahtunut vastoin lapsen tahtoa ovat täysin käsittämättömiä perusteita lievemmille tuomioille. Tuomioita asetettaessa ei tule varjella rikollisia, vaan antaa oikeudenmukainen rangaistus ja huolehtia siitä, ettei tekijä uusi rikostaan.

Nykyisen rikoslain mukaan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Törkeästä lapsen hyväksikäytöstä puolestaan tuomitaan vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Kun tuomion kesto on alle kaksi vuotta, se määrätään ehdollisena, vaikka uhri olisikin ollut lapsi. Raiskauksen osalta ei toistaiseksi ole erikseen säädetty pykälää lapsen raiskauksesta. Laki ei määrättyjen tuomioiden perusteella näytä tunnistavan edes sitä, että lapsi voisi iän mukaisen kehitystasonsa vuoksi olla lain tarkoittamassa avuttomassa tilassa.

Tuomioiden riittämättömyydestä on tehty useita kirjoituksia jo ennen omaani. Rikosten tuomioihin ja ehdollisiin vankeusrangaistuksiin ovat ottaneet kantaa myös monet oikeusoppineet, kuten professorit Matti Kuusimäki, Terttu Utriainen ja Matti Tolvanen. Tolvanen on kritisoinut etenkin sitä, kuinka tekijän henkilökohtaiset ominaisuudet ja elämäntilanne painavat liikaa päätettäessä langetetaanko tuomio ehdollisena vai ehdottomana. Tämä sotii samasta rikoksesta sama tuomio ajatusta vastaan. Esimerkiksi raiskauksista tai lapsiin kohdistuvista törkeistä seksuaalirikoksista olisi Tolvasen mukaan langetettava ehdoton tuomio aina, koska uhri kantaa rikoksen jälkiä lopun elämäänsä ja voi näyttää kohtuuttomalta, ettei tekijä joudu tosiasiallisesti kärsimään vapausrangaistustaan.

Edellä mainittujen oikeusoppineiden mukaan ehdollinen vankeusrangaistus ei täytä sitä tehtävää, joka sille on alun perin annettu, sillä vuosittain vain noin neljä prosenttia ehdollisista vankeusrangaistuksista määrätään täytäntöön pantavaksi. Ehdollinen vankeus toimii siis pikemminkin varoituksena kuin rangaistuksena, eikä uusiin rikoksiin syyllistyminen koeaikana vaikuta juuri tuomioiden muuttamiseen ehdottomiksi. Ei tarvitse olla oikeusoppinut ymmärtääkseen oikeusjärjestelmämme uskottavuuden olevan tältä osin kyseenalainen. Törkeisiin rikoksiin syyllistyneiden ei pitäisi selvitä ehdollisella vankeudella, varsinkaan uhrin ollessa lapsi.

Asiaan on onneksi kiinnitetty huomiota kuluneella vaalikaudella eduskunnastakin. Muun muassa Perussuomalaiset kansanedustajat Leena Meri ja Arja Juvonen ovat tehneet lakialoitteet lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön muuttamisesta ja tuomioiden koventamisesta. Myös oikeusministeri Antti Häkkänen on vaatinut vastaavaa (osittain Oulun järkyttävien tapahtumien ja vaalien vauhdittamana) ja oikeusministeriössä on käynnissä raiskauslainsäädännön kokonaisuudistus. Uudistusta ja muutoksien ajamista on jatkettava myös tulevalla vaalikaudella, jotta näiden kamalien rikoksien tuomiot saadaan yleistä oikeustajua vastaaviksi.

 

Mitä muutoksia mielestäni olisi tehtävä?

1)    Rikoslakia on muutettava niin, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on aina raiskaus. Käytännössä tunnusmerkistöön on vain lisättävä viittaus lapsen kehittymättömyydestä ja rinnastamisesta avuttomaan tilaan.

2)    Tuomioiden alarajoja on nostettava, koska tuomioistuimet eivät käytännössä koskaan langeta maksimirangaistuksia. Jo pelkkä törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vähimmäisrangaistuksen nosto kahteen vuoteen tekisi tuomioista aina ehdottomia. Raiskaus on vakava rikos, josta 1-2 vuoden tuomio on liian vähän riippumatta siitä, onko kyseessä raiskaus vai törkeä raiskaus. Lapsiin kohdistuvien rikosten lisäksi ylipäätään seksuaali- ja väkivaltarikosten tuomioita olisi syytä nostaa reilulla kädellä.

3)     Ei pitäisi päästä syntymään tilanteita, joissa toistuvasti uusiin vakaviin rikoksiin syyllistyvä vapautuu aina uudelleen. Myöskään vankilasta ehdonalaiseen päästämistä ei tule tehdä, mikäli riski syyllistyä uuteen väkivaltarikokseen arvioidaan korkeaksi.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Tuleekohan kohta sanasta sanaan samanlainen blogi joltain toiselta?

Käyttäjän ErkkiLatvala kuva
Erkki Latvala

Pyykölällä on hauskoja kommentteja. Välillä olit jo menettämässä otetta, mutta nyt on taas hauskuus palannut :)

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

"Kun tuomion kesto on alle kaksi vuotta, se määrätään ehdollisena, vaikka uhri olisikin ollut lapsi."

Ei pidä paikkaansa. Alle kahden vuoden tuomio voidaan määrätä ehdollisena, minkäänlaista "pakkoa" siihen ei ole.

Käyttäjän pasikarhunen9 kuva
Pasi Karhunen

Blogistiltakin lienee jäänyt huomaamatta että eduskunta hyväksyi lakimuutoksen joka kiristää rangaistuksia: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/91d4d52f-e3a...

Asiaa koskeva tiedote: https://www.eduskunta.fi/FI/tiedotteet/Sivut/Lapsi...

Lakimuutoksen pohjana oleva lakivaliokunnan mietintö: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/mietinto/Sivut/L...

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Rikoslakia on muutettava niin, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on aina raiskaus."

Olen eri mieltä. Tuosta seuraisi "raiskaus" -sanan inflaatio yleisessä mielikuvassa ja todennäköisesti myös tuomitsematta jätetyn hyväksikäytön lisääntyminen, koska tuomioisuimella ei olisi mahdollisuutta antaa raiskausta lievempää tuomiota esimerkiksi verbaalisesta hyväksikäytöstä, seksuaalisen materiaalin esittämisestä, suukottelusta j-n.e.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

"1) Rikoslakia on muutettava niin, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on aina raiskaus. Käytännössä tunnusmerkistöön on vain lisättävä viittaus lapsen kehittymättömyydestä ja rinnastamisesta avuttomaan tilaan."

Osa lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä on tapauksia joissa lähellä suojaikäärajaa oleva (esim. 15-vuotias) harrastaa seksiä itseään muutaman vuoden vanhemman nuoren kanssa vapaaehtoisesti. Ellei tekoa "suojaa" rajoitussäännöksen henkisestä ja fyysisestä kypsyydestä. Muuttamalla lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö aina raiskaukseksi ollaan tilanteessa joissa "uhreista" jotka ovat vapaaehtoisesti ja tietoisesti seksiä harrastaneet voi tulla väkisin tehtyjä raiskauksen uhreja. Pahimmillaan tämä leima kulkee viranomaisten papereissa vuosikymmeniä. Esimerkiksi voisi ottaa 15 vuotiaan pojan joka harrastaa seksiä vaikka 20 vuotiaan tai vähän tätä vanhemman naisen kanssa. Onko hän oikeasti raiskauksen uhri raiskauksen varsinaisessa tarkoituksessa?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Juuri noin! Lakeja säädettäessä on huomioitava kaikki todelliset mahdolliset tilanteet eikä tunnevaltaisesti roiskaista jotain, joka tuntuu "oikealta". Suojaikärajakin vaihtelee maittain ja on sattuma, että se on Suomessa 16 vuotta. Ruotsissa se on 15 vuotta ja Venäjällä 14 vuotta.

Toimituksen poiminnat